Seneca – elämän lyhyydestä, ohjeita suunnan etsijöille

Olen jo ties kuinka kauan uhonnut kirjoittavani lisää Senecan, tuon antiikin Rooman self help -gurun ohjeista nykyajan suunnan vaihtajille. Nyt tuo hetki on vihdoin koittanut. Otin Senecan seurakseni jo kolmen viikon kesälomamatkalleni Suomeen, mutta matkan aikana elämän lyhyys konkretisoitui tavalla, joka sai unohtamaan antiikin viisaat joksikin aikaa.

 

Loman puolen välin kohdilla menetin nimittäin erään minulle rakkaan henkilön. Hän oli minua parikymmentä vuotta vanhempi, mutta kuitenkin nykymittakaavassa melko nuori ihminen, ja hän lähti varsin äkkiä ja varoittamatta.

Hän oli henkilö, joka oli valtavan luova, hauska, taiteellinen ja älykäs, muttei oikeastaan ehkä koskaan löytänyt kutsumustaan. Tai ehkäpä hän löysi sen muutama vuosi sitten, joksikin aikaa, mutta joutui terveyssyistä lopettamaan työskentelyn. Jotenkin hän ei ehkä voinut luottaa siihen, että elämä kantaisi.

 

Mutta kun ajattelen ja kaipaan häntä, mieleeni ei nouse se, mitä hän teki tai ei tehnyt. Ei sillä oikeastaan ole mitään merkitystä. Merkitystä on sillä, miten hän oli, mitä hän olemuksellaan toi niiden ihmisten elämiin, joihin hän kuului. Minkälaisia ihania lapsia hän kasvatti – ei tekemällä ja yrittämällä, vaan sillä, miten hän oli.

 

Ja vaikka se kliseistä onkin (jostain totuudesta ne kliseetkin syntyvät), kuolema todella muistuttaa elämän lyhyydestä. Asioihin pitäisi tarttua heti, koska optimaalista hetkeä ei ehkä – ei vaan todennäköisesti – koskaan tule. Samalla tunnistan itsessänikin tuon saman pelon, ettei elämä kannakaan. Mutta tulinpa juuri ajatelleeksi: ehkä tähän asiaan pitää asennoitua samalla tavalla kuin entiset alkoholistit juomattomuuteen. Juuri tänään elämä kantaa ja tänään teen mitä sieluni halajaa. Miten asiat huomenna menevät, ei ole juuri nyt minun asiani.

Tämän pitkän preludin jälkeen on aika siirtyä itse asiaan. Senecalla on itse asiassa nimittäin aika lailla elämänohjeita henkilöille, jotka miettivät mihin tämä elämä pitäisi käyttää, ettei kuolema pääsisi yllättämään kesken kaiken. Senecan saarna suunnan etsijöille, olkaa hyvät:

 

Author: Calidius

Älä valita, että aikaa on vähän. Et vain osaa käyttää sitä oikein.

 

Senecan mukaan saamme elämän kyllä yltäkylläisen pitkänä, mutta tuhlailemme sitä kaiken maailman turhuuksiin. Elämä avautuu suurena sille, joka osaa järjestää sen viisaasti.

 

Mutta mihin sitten elämää tuhlailemme? Muun muassa tällaisiin tyhjänpäiväisyyksiin:

  • ahneus
  • uurastus tyhjänpäiväisissä töissä
  • juominen
  • toimettomuus
  • toisten mielipiteistä riippuva kunnianhimo
  • voittojen himo kaupanteossa
  • sodankäynnin himo
  • vapaaehtoinen orjuus ylempien edessä madellessa
  • toisten onnen himoitseminen ja oman osan valittaminen
  • ilman päämäärää poukkoilu (auts)

 

Älä anna aikaasi avokätisesti muiden käyttöön

 

Seneca muljauttelee antiikkisia silmiään heille, jotka eivät koskaan ole pysähtyneet kuuntelemaan itseään. Annamme elämästämme tuosta vain muille, mutta itsellemme emme varaa mitään. Samalla varjelemme kuitenkin vaikkapa maallista omaisuuttamme tarkkaakin tarkemmin. Hän kysyy kuvitellulta tervaskantoikäiseltä vanhukselta kuoleman kynnyksellä näitä kysymyksiä, joita voimme toki itsekin kysyä itseltämme jo nyt:

 

”Milloin olit varma aikeissasi? Moniko päivä sujui niin kuin olit suunnitellut, milloin olit itsesi käytettävissä, milloin kasvoillasi oli vakaa ilme, milloin mielesi oli tyyni, kuinka paljon sait aikaan koko pitkässä ajassa, kuinka monet ihmiset repivät elämääsi palasiksi sinun edes huomaamatta menetystäsi? Kuinka suuren osan vei murehtiminen, typerä ilottelu, himokas nautiskelu, sovinnainen seurustelu? Kuinka vähän omastasi jäikään itsellesi? Tulet huomaamaan, että kuolet ennen aikojasi.”

 

Seneca suosittelee häpeämään, jos jätämme itsellemme vain tähteet elämästä ja omistamme viisaudelle vain sen ajan, mitä emme voi käyttää muihin puuhailuihin. ”Se, joka kerää koko elämänsä omaan käyttöönsä, joka järjestää jokaisen päivänsä kuin se olisi koko elämä, hän ei sen enempää kaipaa kuin pelkää huomista.”

 

Oletko kiireinen? Silloin elämäsi on kaikista lyhin.

 

Seneca ei ole suinkaan ainut, joka on tehnyt sen havainnon, että elämä jakautuu kolmeen osaan: mennyt, nykyisyys ja tulevaisuus. Kiireiselle ihmiselle noista kolmesta jää vain yksi: nykyisyys. Nimittäin tulevaisuus on vielä epävarmaa ja ainoat varmat asiat ovat menneisyys ja nykyisyys. Mutta kiireinen valmistautuu niin kiireellä turvaamaan mukavan tulevaisuuden, joka siis kuitenkin on vielä tuntematon, että hänellä ei ole aikaa tarkastella mennyttä. Ja samalla nykyisyyskin jää vajaaksi.

 

Senecan mielestä menneisyys on elämämme pyhä ja erotettu alue, johon kohtalolla tai inhimillisellä hairahduksella ole enää valtaa. Ja vain rauhallinen mieli pystyy tarkastelemaan menneisyyttä tyynin mielin. Niin menneisyydestä tulee kuin astian pohja, jonka päälle kaadetaan uutta. Kiireisen ihmisen astiassa ei tätä pohjaa ole, ja eletty elämä valuu hukkaan.

 

Omista elämäsi viisaudelle, ja elät oikean elämän

 

Jos juoksentelet sinne tänne hoitamassa velvollisuuksia, olet häiriöksi itsellesi ja toisille (auts). Oikeaa velvollisuuksien hoitoa olisi pitää läheistä yhteyttä viisaisiin ajattelijoihin, joihin Seneca lukee muun muassa Pythagoraan, Demokritoksen ja Aristoteleen.

 

Heidän jälkeensä on epäilemättä tullut yksi tai kaksi muutakin viisasta, mutta joka tapauksessa he ovat kuin perhe, jonka voit valita. Heiltä tulet perimään valtavan omaisuuden, jota ei tarvitse vaalia, vaan joka kasvaa, kun sitä jaetaan.

 

Kaikki ajat palvelevat viisasta: menneen hän ottaa talteen muistillaan, nykyisyyden hän käyttää ja tulevaisuuden ennakoi.

 

Pitäisikö sitten vain heittäytyä joutilaaksi ja lukea filosofiaa?

 

Sekin on Senecan mielestä oikein tehtynä ihan varteenotettava vaihtoehto, mutta onneksi hän näkee myös hieman aktiivisemman elämän mahdollisuudet maanpäällisen aikamme viisaassa käytössä.

 

Voimme palvella kahta valtiota: toinen on suuri ja todella julkinen valtio, johon kuuluvat ihmiset ja jumalat, ja jonka rajat piirtää auringon kehä. Toinen valtio on se, jota nyt vaikkapa Suomeksi, Ugandaksi tai Yhdysvalloiksi voisimme kutsua. Jotkut palvelevat jompaakumpaa, jotkut molempia yhtä aikaa.

 

Suurempaa valtiota voi palvella myös joutilaisuudessa tutkien ja tarkastellen maailmaa sekä pohdiskellen hyveitä (contemplatio). Sanoisin, että nykyajan taiteilijat ja tieteilijät tekevät esimerkiksi juuri tätä, vaikkeivät varmasti itseään kovin joutilaiksi aina tunnekaan.

 

Maailman tutkiminen ja ihmettely on Senecan mukaan luonnonmukaista elämää, mutta luonto haluaa meidän toisaalta myös toimivan (actio). Mietiskelyn lopputuloksia täytyy siis testata käytännössä, jos suinkin voi, eihän niistä muuten ole kenellekään mitään iloa. Mutta toiminnassa on oleellista, millä asenteella siihen ryhtyy (ks. ed. esim. kiireestä).

 

Ai niin, sitten on kolmaskin tapa olla olemassa: nautiskelu, mutta se nyt on, kuten arvata saattaa, se kaikista turhin olomuoto, varsinkin, kun senkin ylläpitämiseen vaaditaan melko lailla contemplatiota ja actiota.

 

En tiedä, onko innostavaa vai lannistavaa, että Senecan ajatukset ovat niin ajankohtaisia. Emmekö me ole 2000 vuodessa oppineet tämän enempää elinajan viisaasta käytöstä? Jos Seneca kirjoittaisi tekstinsä nyt, osansa saisivat varmasti ainakin Facebookissa roikkujat (auts), työnarkomaanit (entinen auts) ja Netflixiä ahmivat (auts). Ehkä myös esimerkiksi kaljakellunnan harrastajat. Innostavaa on kylläkin se, että parin tuhannen vuoden takaa tuntuu tulevan vahvistus: jos mietit, mitä kannattaisi tehdä tallustellessasi maallisessa tomumajassasi, olet oikeilla jäljillä.

 

Seneca (noin 4 eKr. – 65 jKr.) oli roomalainen filosofi, josta tuli n. 50-vuotiaana keisari Neron henkilökohtainen opettaja. Kun opetuksen tulokset olivat mitä olivat ja Nerosta tuli hirmuhallitsija, Seneca yritti päästä hovista eläkkeelle. Nero päästi hänet kuitenkin lopulta pois vain pakotetun itsemurhan kautta. Senecan kirjoitukset ovat ihanteellisia, mutta hän ei aina itse elänyt kuten opetti. Tämän kirjoituksen ohjeet on poimittu kirjasta Elämän lyhyydestä (suom. Juhana Torkki, Otava 2018).

Seneca’s tips for seekers

One thought on “Seneca – elämän lyhyydestä, ohjeita suunnan etsijöille

Add yours

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: