Mitä yhteistä on työnhaulla ja radio-ohjelmien tuottamisella

Joku on hiertänyt ikävästi joka kerta, kun olen ollut tekemisissä työnhaun kanssa tässä uudessa asuinmaassani. En ole saanut oikein otetta siitä, mistä kenkä on puristanut. Osittain olen arvellut epämukavuuden johtuvan kunnon suunnitelman puutteesta, osittain olen osoittanut syyttävän sormeni jäykkää Saksanmaata kohti. Tänään ymmärsin, että avain onkin jossain aivan muualla. Yhtäkkinen salama singahti aivojeni radiotuottaja-nystyröistä työnhakulohkoon.

Mitä tiedän uuden radio-ohjelman tuottamisesta

Uusi ohjelma voidaan aloittaa kahdella tavalla. No, oikeastaan kyllä monella tavalla, mutta tarinan ytimekkyyden vuoksi sanon nyt, että uusi ohjelma voidaan siis aloittaa kahdella tavalla.

Voidaan tehdä yleisögallup ja kysyä, mitä yleisö oikein haluaa kuulla. Että varmasti nyt kerrankin osattaisiin räätälöidä sellainen ohjelma, että koko maa kokoontuu joukolla kuuntelemaan kuin ennen television tuloa ikään.

Sanotaan, että yleisöstä 60 % haluaa rentoa rupattelua eräympäristössä, 70 % haluaa kuunnella suomipoppia ja 50 % kuunnella huumoria iltapäivällä töistä kotiin ajaessaan. Tehdään huumoripitoinen eräohjelma iltapäivään, suomipoppia väleihin, vetäjiksi persoonat, jotka galluppien mukaan eivät herätä kenessäkään ärsytystä. Sitten odotetaan kieli pitkällä, että tykkääväthän kaikki meistä varmasti, tykkääväthän?

Tai sitten voidaan saada erittäin inspiroitunut idea, jota kukaan ei ole koskaan ennen keksinyt. Ideasta saadaan innostumaan vetohahmot, joissa on särmää ja karismaa, jotka tekevät asiat omalla omintakeisella tavallaan. Ohjelma tuo maailmaan jotain uutta, jota ei ole ennen ollut. Ohjelma inspiroi, hauskuuttaa, sivistää, herättelee tai kaikkea tätä. Sillä on sanoma.

Kumpaa itse mieluummin kuuntelisit?

Mitä luulen tietäväni työnhausta

Olen Saksaan muuton jälkeen osallistunut muutamiin tilaisuuksiin ja valmennuksiin, joissa on käsitelty työnhakua Saksassa. Olen ylipäänsä melko ruostunut työnhaussa, ja uudessa maassa on uudet kujeensa. Hyviä neuvoja onkin ollut monia, ja ne tulevat varmasti myös jossain vaiheessa käyttöön.

Tänään kuitenkin – hakemuskoulutuksessa istuessani – tajusin, että kautta linjan asenne työnhakuun on kuin suomipoppieräohjelman tekijöillä. Tehdäänhän nyt kaikki oikein, tehdäänhän? Onko kuvassa tukka hyvin, näkyykö kello? Onhan nyt varmasti otettu huomioon mitä työnantajat haluavat? Kyllä, olen yrittäjähenkinen! Kyllä, olen tiimityöskentelijä! Jos heilutan häntääni ja seison takajaloillani, varmasti joku antaa luun.

Jos olisin työnantaja, palkkaisin sen, joka tarjoaa minulle Radio Novan sijaan Docventuresiä. Jonkun, joka on löytänyt sen, mitä juuri hänellä on tähän maailmaan ja samalla minulle työnantajana tarjota. Siis oikeasti, eikä vain sen vuoksi, että hän on lukenut nettisivuni huolellisesti ja tietää siksi mitä tarjota. Siis oikeasti, eikä vain sen vuoksi, että hän on osannut brändätä itsensä. Jokainen markkinoija sitä paitsi tietää, että tyhjää ei voi brändätä. Jokaisella on joku teema, vaikka sen löytämisestä ei ole tehty aivan yksinkertaista.

Miksi suhtaudumme työnhakuun niin ulkoa ohjautuvasti? Miksi nöyristelemme kuin lampaat? Luulen, että jos työnhakuun lähdettäisiinkin aivan toista kautta, prosessista tulisi jännittävä seikkailu ja luova prosessi pelottavan maratonin sijaan.

Hakemuskuvat ja cv:n oikea muoto hoituvat kyllä.

Hyviä ideoita työnhakuun ja tietoja työelämästä saksalaisittain olen imenyt mm. mainiosta Työpaikka Saksassa -blogista.

 

 

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

w

Connecting to %s

Blog at WordPress.com.

Up ↑

%d bloggers like this: