Uraneuvontaa aikuisille – 5 vinkkiä, jotka lukemalla tai katsomalla saattaa saada vainun

Kun elämän leffaa on katsellut jonnekin 40 minuutin paikkeille, saattaa alkaa miettiä, että ohjaajan aiemmat työt olivat kyllä vakuuttavampia, ja jos nyt vaihtaisi, jaksaisi vielä katsoa jonkun toisen loppuun asti. Tämä ällistyttävän hieno vertauskuvahan viittaa siis uravalintoihin. 40 minuutin kohdalla on päätöksiä tehdessä laiha lohtu uratesteistä, joissa kysytään, että tykkäätkö käyttää raskaita koneita. Ei, tässä... Continue Reading →

Elämän mullistamisen taika ja hieman siivousasiaa

Myös minun hyllystäni löytyy KonMari-kirja, tietysti. Kerran, vielä Suomessa asuessani, inspiroiduin kirjasta niin, että päätin siitä hetkestä lähtien tyhjentää laukkuni joka päivä kotiin tullessani. KonMarin mukaan laukut nimittäin joutuvat tekemään paljon töitä joka päivä kantaessaan kaikkia tavaroitamme. Ja koska kaikki maailmassa on energiaa ja yhteydessä keskenään, pitäessäni huolta laukustani pidän huolta myös itsestäni. Oli sanomattakin... Continue Reading →

Mitä opin Trumpilta

Olen viime aikoina katsonut liikaa Netflixiä ja kirjoittanut liian vähän blogia. Mutta tästä yhden yksilön älyllisestä laiskuudesta aion nyt taas nousta ja keskittyä mieluummin koko ihmiskunnan yhteiseen aivopieruun, Donald Trumpiin. Voi nimittäin käydä niinkin, että Netflixiä katsoessaan voi vahingossa inspiroitua tästä viimeisestä henkilöstä, josta kenenkään ehkä kannattaisi inspiroitua. Mutta kunhan pääsen asiaan, aion todistaa, että... Continue Reading →

Tähän väliin pari ihan käytännön asiaa

Elämä on näemmä tullut minun ja blogini väliin estäen runosuoneni vapaan virtaamisen. Nyt vihdoin avautui hetki miettiä jälleen Onervaa muutaman kuukauden takaa. Hänhän hyppäsi oravanpyörästä ja muutti Balille huovuttamaan sielupalloja. Kuten aiemmassa kirjoituksessani avauduin, ärsyynnyn aina jonkin verran näistä naistenlehtien onervista, jotka löytävät vihdoin kutsumuksensa ja rohkeutensa ja repäisevät oikein kunnon elämänmuutoksen. Minulle kun asiat... Continue Reading →

Väärillä jäljillä

Jouduin väärille poluille. Sitä tämä näköjään on, uuden elämän rakentaminen uudessa maassa. Hakoteillä olemista, suunnan löytämistä, innostumista, suunnan hukkaamista, lukuisia itselle annettuja kurinpalautuksia. Viimeksi kirjoitin suhtautumisesta työnhakuun. Sain puuskan aiheeseen, kun olin kesälomien jälkeen ilmoittanut itseni paikallisen työvoimatoimiston asiakkaaksi aikomuksenani etsiä ensin oman alani töitä samalla suunnitellessani uusia suuntia uralleni. Saksan systeemi osoittautui ihan tehokkaaksi,... Continue Reading →

Life is short, working life not

Now, if I’ve understood things correctly, I’m not the only mother of small children who has been somewhat irritated when told “Enjoy now, the kids are small for such a short time!” Short?!? Time is not exactly flying when you’re staying up with a crying baby or when your three-year-old wants to walk s-l-o-w-l-y to... Continue Reading →

Mitä yhteistä on työnhaulla ja radio-ohjelmien tuottamisella

Joku on hiertänyt ikävästi joka kerta, kun olen ollut tekemisissä työnhaun kanssa tässä uudessa asuinmaassani. En ole saanut oikein otetta siitä, mistä kenkä on puristanut. Osittain olen arvellut epämukavuuden johtuvan kunnon suunnitelman puutteesta, osittain olen osoittanut syyttävän sormeni jäykkää Saksanmaata kohti. Tänään ymmärsin, että avain onkin jossain aivan muualla. Yhtäkkinen salama singahti aivojeni radiotuottaja-nystyröistä työnhakulohkoon.... Continue Reading →

Elämä lyhyt, työelämä pitkä

Olen antanut itseni ymmärtää, etten ole ainut pienten lasten äiti, jolle sanonta ”Nauti nyt, ne ovat niin vähän aikaa pieniä” on ollut aiheuttaa itkunsekaisen naurukohtauksen. Vähän aikaa?!? Aika ei varsinaisesti riennä atoopikkovauvan kanssa valvoessa tai kun 3-vuotias haluaa kävellä joka aamu bussipysäkille h - i - t - a - a - s - t... Continue Reading →

Blog at WordPress.com.

Up ↑