Lido

Tämä blogi kertoo muutosten tekemisestä. Ja mitäkö luulen tietäväni siitä? En oikeastaan luulekaan tietäväni mitään lopullista. On vain käynyt tässä viime aikoina, että olen muuttanut koko perheeni ulkomaille, Saksaan tarkemmin sanottuna.Se ei toki ole kovin tavatonta nykyään. Mutta huomasin vielä Suomessa ollessani käyväni innostuneita keskusteluja aiheesta monen tutun ja tuntemattoman kanssa suunnitelmastamme kerrottuani. Moni kertoi... Continue Reading →

Featured post

Väärillä jäljillä

Jouduin väärille poluille. Sitä tämä näköjään on, uuden elämän rakentaminen uudessa maassa. Hakoteillä olemista, suunnan löytämistä, innostumista, suunnan hukkaamista, lukuisia itselle annettuja kurinpalautuksia. Viimeksi kirjoitin suhtautumisesta työnhakuun. Sain puuskan aiheeseen, kun olin kesälomien jälkeen ilmoittanut itseni paikallisen työvoimatoimiston asiakkaaksi aikomuksenani etsiä ensin oman alani töitä samalla suunnitellessani uusia suuntia uralleni. Saksan systeemi osoittautui ihan tehokkaaksi,... Continue Reading →

Life is short, working life not

Now, if I’ve understood things correctly, I’m not the only mother of small children who has been somewhat irritated when told “Enjoy now, the kids are small for such a short time!” Short?!? Time is not exactly flying when you’re staying up with a crying baby or when your three-year-old wants to walk s-l-o-w-l-y to... Continue Reading →

Mitä yhteistä on työnhaulla ja radio-ohjelmien tuottamisella

Joku on hiertänyt ikävästi joka kerta, kun olen ollut tekemisissä työnhaun kanssa tässä uudessa asuinmaassani. En ole saanut oikein otetta siitä, mistä kenkä on puristanut. Osittain olen arvellut epämukavuuden johtuvan kunnon suunnitelman puutteesta, osittain olen osoittanut syyttävän sormeni jäykkää Saksanmaata kohti. Tänään ymmärsin, että avain onkin jossain aivan muualla. Yhtäkkinen salama singahti aivojeni radiotuottaja-nystyröistä työnhakulohkoon.... Continue Reading →

Elämä lyhyt, työelämä pitkä

Olen antanut itseni ymmärtää, etten ole ainut pienten lasten äiti, jolle sanonta ”Nauti nyt, ne ovat niin vähän aikaa pieniä” on ollut aiheuttaa itkunsekaisen naurukohtauksen. Vähän aikaa?!? Aika ei varsinaisesti riennä atoopikkovauvan kanssa valvoessa tai kun 3-vuotias haluaa kävellä joka aamu bussipysäkille h - i - t - a - a - s - t... Continue Reading →

Prost!

Mies on saanut työpaikan! Saksasta! Muutamme ulkomaille! Lasi kuohuvaa on tuskin koskettanut huulia, kun joku on jo esittänyt kysymyksen: Mitä sinä sitten aiot tehdä siellä? Ja voi pojat sitä kysymystä kysytäänkin, kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, vaikka itse vasta yritän palauttaa mieleen miten sanottiinkaan saksaksi ”Kiitos” ja ”Ole hyvä”.Kysymyshän on täysin oleellinen. Kysyisin itsekin samassa... Continue Reading →

Blog at WordPress.com.

Up ↑